Eilen oli jännä päivä, sillä kävin piiiiitkästä aikaa kampaajalla. Edellisen kerran hiukseni on värjätty yli vuosi sitten ja huonoja latvoja saksittu pois viime syksynä. Tällainen ulkonäköhemmottelu tuli siis ajakohdallisesti sopivaan kohtaan. Kampaajakäynnin, johon sisältyi hiusten värjäys ja leikkaus, voitin suureksi riemukseni Livboxin blogista. Kampaajanani toimi Kauneusstudio FAB:in pirteä Krista ja tiloina toimi Schwartzkopfin Akatemia Helsingin keskustassa.
![]()
Tässä oli lähtötilanne kampaajan penkissä. Hiukseni olivat huikean pitkät, mutta valitettavasti latvat todella huonossa kunnossa. Väri oli tummunut vaalea ja omaa juurikasvua jo lähes 15 cm. Kampaamon valoissa huomattiin myös latvojen vihertävyys, joka johtuu vedestä hiuksiin kerääntyneistä metalleista.
Olin miettinyt etukäteen mitä hiuksilleni tahtoisin tehdä. Ehdottomasti halusin saksia pois kuivat latvat, enkä tällä kertaa ollut kovin tarkka, jos pituudestakin lähtisi reippaammin pois. Kesäksi on kiva saada vähän kevyempi tukka! Väri aiheutti myös pohdintaa. Olen haaveillut jonkinlaisesta ponitukasta ja yli vuoden ja viime vappunahan minulla oli jo vähän aikaa vaaleanpunainen tukka. Tällä kertaa haaveena oli vaaleanliila sävy ja erään ystäväni ehdotuksesta päädyin tahtomaan piiloponitukan. Katsotaas kohta mitä se oikein tarkoittaa!
![]()
Tässä lopputulos neljän tunnin jälkeen. Pituudesta lähti ainakin 20 senttiä pois, joten tukka tuntuu paljon kevyemmältä. Värin suhteen aloitetaan ylhäältä; tyveä ei värjätty ollenkaan, koska haaveilen joskus vielä kasvattavani oman hiussävyni takaisin. Muu hius kirkastettiin, jotta liila tarttuisi siihen paremmin. Tyvestä alaspäin lähdettiin tekemään luonnollista, kylmän vaaleaa liukua, jossa oli latvaa kohden tultaessa myös laventelin sävyjä mukana. Lopputulos ei ole liian huoliteltu, vaan pastelliksi hyvin luonnollisen ja vivahteikkaan näköinen.
![]()
Hiuksia nostettaessa löytyy sitten se piiloponi eli violetti, kolmion muotoinen hiusosio niskassa. Idea piiloponissa on, ettei se näy hiuksista ellei niitä ole kammattu ylös tai kiharrettu, jolloin hiuksen alimpiakin kerroksia tulee pinnalle näkyville. Tämä sähäkämpi sävy pysyy siis niin halutessani niskassa piilossa. Piiloponin alueen alle tehtiin vaalennuskäsittely, jotta väristä saatiin intensiivisempi ja tasaisempi.
![]()
Tällainen kesätukka tällä kertaa! Voin kyllä sanoa, etten ole montaa kertaa poistunut kampaajalta niin tyytyväisenä kuin nyt. Tuntui, että Krista ymmärsi loistavasti mitä tahdoin ja toteutti sen vielä paremmin. Alunperinhän halusin väripilkuksi vain tuon piiloponin, mutta Kristan ehdotuksesta hailakkaa laventelia laitettiin myös muualle latvoihin. Ja se näyttikin superhyvältä! Kihisen tyytyväisyyttä myös siitä, miten hyvin oma tyvisävyni saatiin ujutettua osaksi tätä yhtälöä. Kaiken kruunasi nuo upeat, ilmavat kiharat, jollaisia pitää nyt harjoitella tällä kevyemmällä tukalla itsekin tekemään.
Ihana tukka, parempi mieli! :)
Ihastuttavatko ponihiukset vielä? Mitä haaveilet tekeväsi seuraavaksi omille hiuksillesi?
Tässä oli lähtötilanne kampaajan penkissä. Hiukseni olivat huikean pitkät, mutta valitettavasti latvat todella huonossa kunnossa. Väri oli tummunut vaalea ja omaa juurikasvua jo lähes 15 cm. Kampaamon valoissa huomattiin myös latvojen vihertävyys, joka johtuu vedestä hiuksiin kerääntyneistä metalleista.
Olin miettinyt etukäteen mitä hiuksilleni tahtoisin tehdä. Ehdottomasti halusin saksia pois kuivat latvat, enkä tällä kertaa ollut kovin tarkka, jos pituudestakin lähtisi reippaammin pois. Kesäksi on kiva saada vähän kevyempi tukka! Väri aiheutti myös pohdintaa. Olen haaveillut jonkinlaisesta ponitukasta ja yli vuoden ja viime vappunahan minulla oli jo vähän aikaa vaaleanpunainen tukka. Tällä kertaa haaveena oli vaaleanliila sävy ja erään ystäväni ehdotuksesta päädyin tahtomaan piiloponitukan. Katsotaas kohta mitä se oikein tarkoittaa!
Tässä lopputulos neljän tunnin jälkeen. Pituudesta lähti ainakin 20 senttiä pois, joten tukka tuntuu paljon kevyemmältä. Värin suhteen aloitetaan ylhäältä; tyveä ei värjätty ollenkaan, koska haaveilen joskus vielä kasvattavani oman hiussävyni takaisin. Muu hius kirkastettiin, jotta liila tarttuisi siihen paremmin. Tyvestä alaspäin lähdettiin tekemään luonnollista, kylmän vaaleaa liukua, jossa oli latvaa kohden tultaessa myös laventelin sävyjä mukana. Lopputulos ei ole liian huoliteltu, vaan pastelliksi hyvin luonnollisen ja vivahteikkaan näköinen.
Hiuksia nostettaessa löytyy sitten se piiloponi eli violetti, kolmion muotoinen hiusosio niskassa. Idea piiloponissa on, ettei se näy hiuksista ellei niitä ole kammattu ylös tai kiharrettu, jolloin hiuksen alimpiakin kerroksia tulee pinnalle näkyville. Tämä sähäkämpi sävy pysyy siis niin halutessani niskassa piilossa. Piiloponin alueen alle tehtiin vaalennuskäsittely, jotta väristä saatiin intensiivisempi ja tasaisempi.
Tällainen kesätukka tällä kertaa! Voin kyllä sanoa, etten ole montaa kertaa poistunut kampaajalta niin tyytyväisenä kuin nyt. Tuntui, että Krista ymmärsi loistavasti mitä tahdoin ja toteutti sen vielä paremmin. Alunperinhän halusin väripilkuksi vain tuon piiloponin, mutta Kristan ehdotuksesta hailakkaa laventelia laitettiin myös muualle latvoihin. Ja se näyttikin superhyvältä! Kihisen tyytyväisyyttä myös siitä, miten hyvin oma tyvisävyni saatiin ujutettua osaksi tätä yhtälöä. Kaiken kruunasi nuo upeat, ilmavat kiharat, jollaisia pitää nyt harjoitella tällä kevyemmällä tukalla itsekin tekemään.
Ihana tukka, parempi mieli! :)
Ihastuttavatko ponihiukset vielä? Mitä haaveilet tekeväsi seuraavaksi omille hiuksillesi?
